Saarna Loviisan kirkossa jouluaamuna 2015
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
Luuk. 2: 1-20
Rakkaat kristityt!
Joulun sanoma on lopulta hyvin yksinkertainen. Se on tässä: ”Jumala tuli ihmiseksi.”
Ei ole muuta. Se on siinä. ”Jumala tuli ihmiseksi.”
Kaikki muu on vain kehystä. Matka Betlehemiin. Suljettu, täynnä oleva majatalo. Paimenet kedolla. Enkelit. Neitsyt Maria ja Joosef, seimi. Kaikki ovat kehystä sille ihmeelliselle asialle, että Jumala tuli ihmiseksi.
Seimestä loistaa valo. Valo loistaa mielessä ja mielikuvituksessa – ei tallin hämärässä. Tallin hämärään on syntynyt ihminen. Pieni, alaston, äitiinsä takertunut, tarvitseva ihminen. Jumala tuli ihmiseksi. Itkemään ja nauramaan. Suremaan ja iloitsemaan. Jumala tuli ihmiseksi.
Hän tuli ihmiseksi kasvaakseen lapsesta aikuiseksi. Hän tuli ihmiseksi etsimään itseään – etsimään Jumalaa. Hän tuli ihmiseksi kulkeakseen ihmisen rinnalla. Hän syntyi ihmiseksi kuollakseen.
Kuvan yksityiskohdat saavat kuitenkin usein merkityksen vain kokonaisuudesta käsin – siksi haluan viipyä hetken noissa joulun kehyksissä. Mitä kertomus kertoo?
Kun vallanpitäjät antavat määräyksiään on vain toteltava. Se on saanut Marian ja Joosefin liikkeelle. Ei auttanut se, että matka oli pitkä ja vaivalloinen – ei se, että Maria oli viimeisillään raskaana. Kun käsky käy – niin käsky käy. Kaksi nuorta matkalla. Perillä ei ollut tilaa. Matkalaisia ei pidetty arvossa, tulijoita ja menijöitä riitti – ei pidetty arvossa edes sitä, että synnytyksen hetki oli käsillä. Eläinsuoja tarjosi edes näkösuojaa ja lämpöä. Idylliä sotkee vielä lisää kuviteltavissa oleva Joosefin kysymys: ”Kuka on isä?”
Joulun kehykseen kuuluvat myös kedon paimenet. Meidän mielikuvituksemme piirtää heistä idyllisen kuvan lampaiden keskellä olevista paimenista kirkkaan tähtitaivaan alla nojailemassa sauvoihinsa tai istumassa nuotion äärellä kertomassa tarinoita. Kansan uskonnolliset johtajat löivät kuitenkin tähän joukkoon oman leimansa. Paimenet eivät pitäneet sapattia, he eivät jättäneet työtään edes pyhänä – siksi he olivat kirottua kansaa, joka ei lakia tunne.
Kun joulukertomuksen riisuu kiiltokuvamaisuudesta alkaakin paljastua joulun ihme. Jumala syntyy ihmiseksi sinne, missä ihmisyys on jotenkin paljaimmillaan. Hän tulee köyhyyden keskelle. Hän syntyy kiusallisten kysymysten keskelle. Hän tuo toivon heille, joita pidettiin uskonnollisesti jotenkin muita huonompina.
Jumala tuli ihmiseksi. Hän tuli ihmiseksi – koska ihminen on rakas.
Voinko ymmärtää tämän? En, en ymmärrä. Tämä ylittää ymmärryksen. Kuinka Hän, joka on kaiken takana ja yläpuolella, kuinka Hän, jonka tahdosta kaikki mikä on olemassa, on olemassa – kuinka Hän on voinut tulla ihmiseksi. En ymmärrä.
Muistan Lutherin ilmaisseen jossain tähän tapaan ja tähän liittyen: ”Jos ymmärtäisimme tämän, me kuolisimme ilosta.”
Rakkaat kristityt. Joulu on ihme. Jumalan ihmiseksi tuleminen on ihme. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on ihme. Ihmeet ylittävät ymmärryksen.
Se, että ymmärrys ei tavoita joulun ihmettä ei estä iloitsemasta. Siksi rakkaat ystävät: iloitkaa! Iloitkaa! Iloitkaa!
Jeesus syntyy – iloitkaa!