Solmut aukeavat hellittämällä

Saarna Loviisan kirkossa 19.6.2016.
5. sunnuntai helluntaista. ”Armahtakaa”

Jeesus sanoi:
    ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
    Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
    Hän puhui heille vielä vertauksin:
    ”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
    Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”

Luuk. 6: 36-42

Rakkaat kristityt!

Jumala ei ole oikeudenmukainen. Elämä ei ole oikeudenmukaista. Kaikkia ei kohdella samalla tavalla. Jos muuta odotamme, petymme odotuksissamme kerta toisensa jälkeen.

Kun me ihmiset teemme sääntöjä, erilaisia lakeja ja ohjeita – niissä yleensä pyritään oikeudenmukaisuuteen. Yleinen oikeustaju sanoo, että kaikkia ihmisiä on kohdeltava samalla tavalla.  Ja niin säännöt on laadittava. Niin tulee tehdä.

Samasta rikkomuksesta seuraa samanlainen rangaistus.

Silmä silmästä, hammas hampaasta – niin sanoo yksi varhaisimmista laeista, Hammurabin laki. Sitä olisi loppuun asti viety oikeudenmukaisuus. Loukatuksi tullut pitää oikeutenaan loukata takaisin.

Tämän sunnuntain aiheena on armahtaminen. Armahtaminen on sitä, ettei pidetä kiinni oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta.

Oikeudenmukaisuuden vaatimus tarkoittaa kostamisen hyväksymistä. Esimerkkejä kostamisesta maailma on täynnä. Terrori-iskut, sodat, hyökkäykset, riidat, erot… niin ties mitkä kaikki yhteenotot ovat karuja esimerkkejä siitä, kuinka on pidetty kiinni oikeudesta kostaa se vääryys, mitä on koettu. Silmä silmästä, hammas hampaasta.

Jeesuksen opetus Jumalasta on kerta kerran jälkeen yhtä radikaalia. Hän yllättää yhä uudestaan. ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.” Armahtaminen on jotain muuta kuin oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukaisuuden vaatiminen sulkee tilan – armahtaminen avaa sen.

Jeesuksen opetukseen kätkeytyy syvä viisaus. Olkaa valmiit armahtamaan. Älkää tuomitko. Älkää julistako ketään syylliseksi. Antakaa.

Kristus avaa elämän eteenpäin. Vapahtajan sanat ovat täynnä toivoa. Hän ei milloinkaan sulje tietä ja tavalla tai toisella toteaisi: nyt olet umpikujassa – tästä ei mikään tie vie eteenpäin. Me tiedämme evankeliumeista, kuinka hän kohtasi eri tavoin elämän sivuraiteille joutuneita – niitä, jotka muut olivat sulkemassa yhteisön ulkopuolelle – ja aina hän osoitti tietä eteenpäin.

Näin oli silloin, kun matkan varrelle osuivat spitaaliset, aviorikoksesta kiinniotetut, publikaanit – eli he, jotka keräsivät miehittäjälle veroja, eri tavoin sairaat, jotka olivat jo menettäneet toivonsa… Kristus avasi tien eteenpäin.

Joskus elämä on solmussa. Se voi olla solmussa monesta erilaisesta syystä. Sinä tiedät omat solmusi, sen mikä on tuntunut hyvin kipeältä. Aivan tavallisesta naru tai köysi solmusta voi ottaa oppia – ne eivät koskaan aukea kiristämällä. Jos vain vetää – solmu on aina vain tiukempi. Ratkaisut elämässä harvoin löytyvät vaatimalla. Kun puolisot alkavat vaatia toisiltaan – ei yleensä seuraa mitään hyvää. Kun ystävät alkavat vaatia toisiltaan – ei seuraa mitään hyvää. Kun työtoverit alkavat vaatia toisiltaan – harvoin seuraa mitään hyvää. Kun kansat vaativat toisiltaan – välit vain kiristyvät. Solmut aukeavat vain löysäämällä. Hellitä, jos haluat, että elämäsi solmut aukeavat.

Jos edes hetkeksi ottaisimme Jeesuksen sanat todesta ja noudattaisimme niitä – voisimme kokea ihmeen. Solmut alkavat aueta. Oikeudenmukaisuutta vaatimalla harvoin löytyy ratkaisuja, vaatimukset vain kiristävät elämän kipeitä tilanteita.

Armahtaminen luo tilan, jossa asiat voivat muuttua. Anteeksiantamus antaa mahdollisuuden toimia toisin. Niin kauan kuin vedämme toisiamme tai työnnämme toisiamme – emme voi tehdä muuta kuin panna vastaan.

Armo on avain. Jeesuksen uhri täytti kaiken oikeudenmukaisuuden vaatimuksen. Jumalan sydän on täynnä armoa. Hän on armollinen – hän avaa elämän eteemme.

 

 

Eksyneiden pöydässä

Saarna Loviisan kirkossa 12.6.2016
4. sunnuntai helluntaista.

Saarna toteutettu mietelmien ja urkuinprovisaatioiden vuoropuheluna.

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
    Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
    ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
    Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”

Luuk. 15: 1-10

 

Mietteitä ja saarnan juuria

Rakkaat kristityt!

Mihin pöytään

Herra, kuljin ympäri kaupunkia,
etsin oikeaa pöytää.
Kiersin kaikki kuppilat,
usein käymäni – ja ne vieraammat.
Etsin sinua,
missä pöydässä sinä istut?
Kenen seurassa tunnet olosi kotoiseksi?
Mihin pöytään sinä istut?

—- 

Valitsen itse paikkani

Astun sisään,
katson ympärilleni.
Kyseenalaista väkeä,
outoja,
puhuvat vielä vierasta kieltä.
Uskaltaudunko uuteen kohtaamiseen?
Käyn tuttuun pöytään.
Yksinäisyyteen.

 —- 

Sinä jäit ihmettelemään

Sinä Herra jäit ihmettelemään
ihmisten puheita.
Olit valinnut väärän seuran.
Oliko pöydässä liikaa naurua,
liikaa tyhjiä tuoppeja,
huonoja tapoja,
vääriä ajatuksia?
Oli mitä oli,
pöytä oli väärä –
ja ihmiset syntisiä.

—–

Herra kertoo vertauksia

Kerroit vertauksia.
Oli kadonnut lammas
ja rikki mennyt otsakoru.
Paimen etsi lammastaan,
nainen puuttuvaa rahaa korustaan.
Kenelle kerroit vertauksesi?
Kerroitko pöytäseurueellesi, noille syntisille –
vai kuuluiko viestisi naapuripöydän moitiskelijoille?

—–

Kadoksissa

Missä olen?
Kuka olen?
Mitä odotan, toivon?
Mitä tunnen ja ajattelen?
Mistä olen tulossa, minne menossa?

En tiedä – olen kadoksissa.
Eksynyt itseltäni, muilta
– kenties Jumalaltakin.

Sotkeutuneena ihmissuhteiden ihmeelliseen verkkoon.

—– 

Mihin seuraan käyt tänään

Herra,
tahdon palata alkuun.
Tahdon palata kyselemään perääsi.
Mistä sinut löydän?
Kenen seurassa liikut?
Kauan sitten sinä valitsit seurasi
väärästä joukosta.
Missä ovat tämän päivän kadonneet
– he, jotka suljetaan joukosta,
joille ei anneta samaa arvoa kuin muille?

—–

Anna ilon tarttua

Tänään Herra,
kutsut pöytääsi
iloitsemaan yhdessä
toisten kanssa.

Tarttukoon ilo,
kun kadonneet löytävät toisensa,
eksynyt itsensä,
Kristus uuden ystävän.