Päivän kysymys

Saarna Loviisan kirkossa Mikkelinpäivänä 30.9.2018

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”

    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:

    ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

    Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat! Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen. Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen.

    Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

Matt. 18: 1-10

Rakkaat kristityt!

Päivän evankeliumissa opetuslapset tulivat Jeesuksen luokse kysymään, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Pelkään – että tänään Jeesukselta kysyttäisiin ihan muuta.

Niinkään ei kiinnostaisi se, että kuka on suurin taivasten valtakunnassa – ennemminkin kysyttäisiin: onko taivasten valtakuntaa edes olemassa.

Onko taivasten valtakuntaa? Onko Jumalan valtakuntaa? Onko Jumalaa?

Aika on kovin toisenlainen. Tuntuu, että niitä lankeemukseen johdattajia, jotka riistävät uskon, on niin paljon, että myllynkivet alkavat käydä vähiin.

Ainakaan täällä länsimaissa, Jumala ei ole enää elämän todellisuuden pohja. Elämä ei ikään kuin lepää Jumala-uskon ja luottamuksen varassa. Harva enää kysyy: pääsenkö Jumalan valtakuntaan? Pääsenkö taivaaseen? Toinen todellisuus on käynyt vieraaksi. Enkeleistä toki välillä puhutaan – mutta he ovat saaneet toisenlaisen merkityksen kuin Raamatussa Jumalan sanansaattajina.

Mihin tämä aika uskoo? Mihin me uskomme?

Hyvinvointi. Vauraus. Elintaso. – Niissä lienee tämän päivän taivas? Taivas on läsnä, kun toimeentulo on turvattu. Näkökyky ei yllä kauemmas. Ei yllä, koska yhä useammin oletus on: ei ole muuta kuin tämä näkyvä. Ihmisen tahdon yläpuolella ei ole mitään.

Elintason nostaminen on johtanut siihen, että luonnonvarat alkavat ehtyä ja maapallomme on alkanut reagoida ihmisen toimiin.

Kaikki on kemiaa ja fysiikkaa ja biologiaa – maailma saa selityksensä ilman Jumalaa – vai saako sittenkään. Ei tiede meidänkään aikanamme ole kyennyt sulkemaan Jumalaa pois. Kyse on edelleen siitä, että vastaus tuntuu riippuvan perusoletuksesta: Jumala on tai Jumalaa ei ole.

Rakas kristitty ystäväni: pidä rohkeasti uskostasi kiinni. Se ei tarkoita korvien sulkemista niille monille tieteellisille löydöille, joista aika-ajoin saamme lehdistä lukea tai sähköisistä tiedotusvälineistä kuulla.

Edelleen kaipaus elää. Edelleen elää toive siitä, että elämällä on mieli ja tarkoitus. Edelleen elää usko siihen, että Jumala on kylvänyt kuvansa ihmissydämeen. Kuvan, joka saa meidät kaipaamaan rakkautta ja synnyttää sitä meissä. Joka antaa kyvyn yhteyden kokemiselle.

Edelleen me voimme nähdä tämän lapsissa, jotka ovat täysin sidoksissa siihen, että he saavat elää rakastavassa ympäristössä kokien vanhempiensa ja läheistensä rakkautta. Meidän aikanamme on aivan tunnettua se, mitä tapahtuu, jos jää tästä rakkaudesta paitsi.

Aikojen kuluessa kysymykset vaihtuvat. Jeesuksen opetuslapset kysyivät: Kuka on suurin taivasten valtakunnassa? Heidän kysymyksensä nousi oletuksesta, että Jeesus perustaa valtakuntansa maanpäälle lähiaikoina. Luther kysyi aikanaan: ”Mistä löytäisin armollisen Jumalan?” Tämän päivän kysymys on jälleen erilainen.

Mistä löydän elämälleni tarkoituksen?

Lapsen kuuluu kysellä. Eri aikoina erilaisia kysymyksiä.

Me saamme kristittyinä olla rohkeita. Vaikka joudumme hapuilemaan, on vastauksillamme kuitenkin vahva pohja. Se on tämä:

Jumala on.