Herran palvelijatar

Saarna Loviisan kirkossa Marianpäivänä 24.3.2019

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Luuk. 1: 26-38

Rakkaat kristityt

Vietämme tänään Marian ilmestyspäivää. Mariasta – Jeesuksen äidistä, meidän luterilaisessa kirkossamme puhutaan varsin vähän. Hänen ei ole meidän kristillisen uskon tulkinnassa lainkaan niin keskeinen hahmo, kuin katolisessa kirkossa. Ohittaa häntä ei kuitenkaan saa.

Tähän Marian ilmestyspäivään on meidän kirkkovuodessamme sidottu Mariaan liittyviä useita juhlapäivän aineksia.

Päivän evankeliumi alkaa alusta. Enkeli Gabriel ilmestyy Marialle ja kertoo, että tämä tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, jolle annetaan nimi Jeesus.

Keskustelu Marian ja enkelin välillä jatkuu ja päättyy sitten Marian sanoihin: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Näin hän ilmaisee suostuvansa tehtävään, joka häntä odottaa.

Palvelijatar. Meidän aikanamme puhutaan paljon palveluammateista. Nehän ovat erilaisia tehtäviä, joissa tuotetaan mitä erilaisempia palveluita ihmisille. Mutta palvelijatar – tulisiko mieleen liittää tällaista sanaa nykyaikaan. Palvelijakin tuntuu vähän kalskahtavan korvaan. – No – hän on vain palvelija – Ilmaukset kuulostavat ainakin minun korvaani hieman alentavilta. Se ei sinänsä ole ihme, koska sanojen taustalla on kreikankielen sana doulos – suomeksi orja. Vielä hurjemmalta kuulostaisi, jos alkukielinen teksti ”doulee khyriou” olisi käännetty: Herran orjatar. Minä olen Herran orjatar.

Ehkä noihin aikoihin ei tuolla sanalla ollut sellaista kaikua kuin nykyään. Orjaa tai palvelijaa saatettiin toki kohdella huonosti – mutta myöskin hyvin. Isäntä omisti hänet, mutta piti myös huolta hänestä. Hän saattoi jopa kuulua enemmän tai vähemmän perheväkeen.

Neitsyt Mariaan usein liitetty kysymys on: kuinka neitsyt voi tulla raskaaksi ja synnyttää lapsen? Se ei kuitenkaan ehkä ole se kaikkein oleellisin kysymys. Emmehän me aseta kyseenalaiseksi myöskään kertomusta ihmisen luomisesta – Jumala ottaa maan tomua, muovailee ihmisen ja lopulta puhaltaa muovailemaansa hengen. Maallinen ja taivaallinen yhdistyy ja syntyy jotain uutta. Ne ovat kertomuksia. Kertomuksia uuden alusta.

Neitsyt Maria on monella tapaa kristityn esikuva. Se esikuvallisuus alkaa juuri noista sanoista: ”Minä olen Herran palvelijatar.”

Tämä näkökulma syvenee, kun evankeliumia lukee hieman pidemmälle ja kertomus on jatkunut siihen, kuinka Maria kohtaa Elisabetin ja puhkeaa ylistykseen: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.”

Marian asenteessa ja sanoissa korostuu, että vaikka hän on alhainen, mitätön, köyhä ja halveksittu (jota hän varmasti oli tullessaan ennen avioliittoa teini-iässä raskaaksi), Jumala silti tekee hänelle suuria tekoja. Se oli merkillinen Jumalan koulu.

Jumala korottaa vähäisen. Lyö hajalle ylpeät ajatukset. Kohottaa alhaiset ja syöksee vallanpitäjät istuimiltaan. Jumala ruokkii nälkäiset, rikkaat joutuvat lähtemään tyhjin käsin pois… Luther toteaa Marian ylistysvirttä selittäessään näin: ”Sillä kuten Jumala alussa loi maailman tyhjästä, jonka vuoksi hän on nimeltään Luoja ja Kaikkivaltias, pysyy hänen vaikutustapansa edelleen muuttumattomana. Kaikki hänen tekonsa aina maailman loppuun saakka ovat sen laatuisia, että hän tekee jotakin juuri siitä, mikä ei mitään ole. Vähäisen, halveksitun, kurjan ja kuolleen hän muuttaa kallisarvoiseksi, kunniakkaaksi, autuaaksi ja eläväksi.”

Maria on esimerkki kaikesta tästä. Nuoresta tytöstä tulee Jumalan Pojan äiti. Kaiken kokemansa keskellä hänen sydämensä täyttyy ilosta ja rakkaudesta Jumalaa kohtaan.

Rakkaat kristityt. Tämä Marian päivä katkaisee paastonajan. Me elämme kuin hetken joulun odotuksessa. Huomenna on taas arki ja paastonaika jatkuu. En ota kantaa siihen, miten minä tai sinä olemme paastonneet tai emme ole. Paastonajan luonteeseen kuitenkin kuuluu itsensä tutkiminen. Suostuminen sisäisen peilin ääreen: kuka minä olen, millainen minä olen, mitä elämääni kuuluu…? Itsetutkiskelussa aika harvoin käy niin, että annamme itsellemme vain kiitoksia. Kokemus on usein toisenlainen: jään vajaaksi siitä, mitä tavoittelen. 

Siihen rehellisyyteen Jumala meitä kutsuu. Ja juuri silloin alamme ymmärtää, että Jumala ottaa omakseen heikon, vähäisen, apua tarvitsevan. Siitä kokemuksesta nousee syvä ilo ja onnellisuus.