Rakkaudella ei ole rajoja

Saarna Loviisan ja Lapinjärven kirkossa 30.6.2019


Jeesus kertoi:
»Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’»

Luuk. 14:16-24

Rakkaat kristityt, hyvät ystävät


Jos olisimme pari tuhatta vuotta sitten olleet Palestiinassa tekemässä haastattelua ja kyselleen Jeesuksen aikalaisilta: Kuka Jeesus mielestäsi on? Mitä ajattelet Jeesuksesta? – niin varmasti olisimme saaneet hyvin monenlaisia vastauksia. Niinhän asiat ovat oikeastaan kysyisimme vastaavia kysymyksiä kenestä tahansa julkisuuden henkilöstä. Jeesus herätti kovin monenlaisia mielikuvia.


Uskon, että myös meillä itse kullakin on ihan omat ajatuksemme hänestä.


Evankeliumien kirjoittajat, jopa hekin, painottavat eri puolia Jeesuksesta ja hänen toiminnastaan.


Luukas (ainakin minulle) kuvaa Jeesusta rajojen rikkojana. Siihen liittyy myös päivän evankeliumin katkelma.
Jeesus kertoi vertauksen ollessaan erään fariseuksen kotona sapattiaterialla. Läsnäolijat tarkkailivat Jeesusta. Siellä oli vesipöhöä sairastava mies – ja nyt läsnäolijoita kiinnosti mitä Jeesus tekee. Jeesus koskettaa miestä, parantaa hänet ja lähettää pois. Sen jälkeen hän kysyy: jos sinulta putoaa poika tai härkä sapattina kaivoon, niin nostatko ylös? Eikä kukaan osannut vastata. Sitten hän jatkaa tutulla opetuksella siitä, että juhliin mennessä ei kannata valita parhaita paikkoja – aina voi tulla paikalle joku arvokkaampi ja sinut siirretään pois. (Edelleen ollaan siis siellä fariseuksen kotona – läsnä jonkinlaista uskonnollista kermaa).


Tähän eräs läsnäolijoista toteaa, että onnellinen on se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa. Ja niin Jeesus alkaa kertoa vertausta, joka oli päivän evankeliumitekstinä.


Vertaus saa aivan tietynlaisen merkityksen, kun muistamme missä tilanteessa Jeesus sen kertoi. Se ei ole vain vertaus siitä, kuinka jotkut kieltäytyvät Jumalan kutsusta. Painotus on aivan selvä: he, jotka pitivät selvänä, että Jumalan valtakunta kuuluu heille – itse asiassa kieltäytyivät kutsusta. Sen sijaan kutsu kuuluikin köyhille, raajarikoille, sokeille ja rammoille. Jeesuksen aikana heitä pidettiin erityisen syntisinä, ulkopuolisina. Kun juhlat eivät vielä heistäkään täyttyneet – palvelijat lähetettiin maanteille ja kylien kujille vaatimaan ihmisiä tulemaan.


Jeesus puhui vertauksensa lähes kaksituhatta vuotta sitten. Meille tämän ajan ihmisille ei aina ole selvää, mikä vertauksen juju on. Itse ymmärrän, että painotus on juuri siinä, että Jumalan valtakunnan rajat eivät ole sellaiset kuin me helposti luulemme. Rajoja on niin helppo vetää – varsinkin vetää siten, että itse olemme sisäpuolella ja muut ulkopuolella. Sairaat ja rammat ja köyhät olivat heitä, joita Jeesuksen aikana tavalla tai toisella pidettiin toisen luokan kansalaisina tai jopa Jumalan kiroamina.


Ketkä ovat tämän päivän ulkopuolisia? Ketkä ovat ulkopuolisia nimenomaan silloin, kun katselemme asioita kirkosta ja seurakunnasta käsin.


Näitä ryhmiä voi olla hyvinkin monenlaisia.
Tällä viikolla on maailmanlaajasti vietetty pride-tapahtumia. Niiden tavoitteena on tuoda esiin seksuaalisten vähemmistöjen asemaa. Teema on vuosien ajan herättänyt keskusteluja kirkon sisällä. Ensi sunnuntaina Loviisan kirkossa vietetään sateenkaarimessua. Tuo messu on muistutuksena siitä, että evankeliumi kuuluu kaikille – meille kaikille – erilaisina – sellaisina kuin me olemme.


Vieraillessaan fariseuksen kotona Jeesus rikkoi sopivaisuuden rajoja. Hän paransi sapattina – osoitti toki kysymyksellään, että apua ei saa jättää antamatta edes sapattina, jolloin työnteko oli perinteisesti kielletty. Hän opetti puheillaan myös, ettei kannata kuvitella itseään toisia arvokkaammaksi ja lopulta vertauksellaan opetti vielä senkin, että Jumalan valtakunta kuuluu heille, joille sen vähiten luulee kuuluvan.


Jumalan rakkaudella ei ole rajoja.