Sydämen puhetta

Saarna Salpausselän kirkossa 30.8.2020.

13. sunnuntai helluntaista.

Matt. 12: 33-37
Jeesus sanoi:
”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”


Rakkaat kristityt,
eilen iltapäivällä kirkkoherra Sarilta tuli viesti, jossa hän kysyi voisinko tulla tänään pitämään saarnan. Tuntui hyvältä. Aikaa nimittäin on vierähtänyt siitä, kun viimeksi olen saarnannut Salpausselän kirkossa – silloin elettiin vuotta -85, eli aikaa on vierähtänyt jo yli 35 vuotta. Mitähän minä siihen aikaan saarnasin?


Saattaisi olla niin, että noita kahdeksankymmen luvun alun saarnoja löytyisi joistakin mapeistani – en kuitenkaan uskalla niitä kaivaa esiin. Onhan mahdollista, että näin monen vuoden jälkeen heräisi ajatus: no kaikkea sitä onkin tullut puhuttua…


Puheiden vaikutuksista ei nimittäin tiedä. Joskus me loukkaannumme toistemme sanoista – toisinaan taas joku pieni sivulausekin voi koitua suureksi lohdutukseksi, jopa siunaukseksi. Sanojen merkitykseen päivän evankeliumiteksti päättyy: ”Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”


Tiukkaa puhetta Vapahtajaltamme. Sanojen suhteen on syytä olla tarkkana – sanoilla voi rakentaa ja sanoilla voi helposti repiä rikki.


Tämän sunnuntain aiheena on: ”Jeesus, parantajamme”. Jos lukee tämän sunnuntain kaikkien kolmen vuosikerran evankeliumit voi tehdä mielenkiintoisen havainnon. Ensimmäisen vuosikerran evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus parantaa kuuron. Kolmannen vuosikerran evankeliumissa Jeesus antaa sokealle näön ja tänään – kun käsillä on toinen vuosikerta Jeesus kantaa huolta meidän puheistamme.


Tänään olisi ehkä aihetta esittää itselle muutama kysymys: Kuuntelenko? Kuuntelenko mitä kuuluu puolisolleni, lapsilleni, naapureilleni? Kuuntelenko? Olenko niin kiinnostunut siitä, mitä lähimmäisilleni kuuluu – että maltan pysähtyä kuuntelemaan? Tai toinen kysymys: Näenkö? Näenkö mitä ympärilläni tapahtuu? Ovatko silmäni auki sille todellisuudelle, jonka keskellä elän? Näenkö hädän ympärilläni? Näenkö?


En usko, että olisi ollut ihan sattumaa, että evankeliumeihin on tallennettu kertomukset siitä kuinka Jeesus paransi kuuron kuulemaan ja sokean näkemään. Miksi näin. Uskon, että hyvin yksinkertaisesta syystä.


Onko sinulla kokemusta siitä, että sinua rakastetaan. Tai onko kokemusta siitä, että Jumala rakastaa sinua? Toivottavasti on. Toivottavasti on kokemusta siitä, että lähelläsi on ihmisiä, jotka rakastavat. Mutta mitä se oikein on? Mistä sen huomaa, mistä sen tietää? Vastaus on usein hyvin yksinkertainen.


Rakastetuksi tuleminen on samaa kuin kuulluksi ja nähdyksi tuleminen? Minut otetaan vastaan sellaisena kuin olen. Tai rakastaminen on sitä, että kuulen ja näen sinut – sellaisena kuin olet.


Meillä kirkon sisällä käydään tänä aikana – ehkä pitäisi sanoa tänäkin aikana – paljon keskustelua, jossa helposti lähtökohtana on se, että puhuja (kuka sitten onkaan) ajattelee: ”Minä olen oikeassa.” Kun puheet kumpuavat siitä – lopputulos on helposti hyvin repivä. Surullista.


Mielipiteitä ja ajatuksia – niin kuin elämänkokemuksiakin – voi olla hyvin monenlaisia. Mikä on oikein – on hyvin suhteellinen asia ja riippuu elämän kokemuksesta ja tilanteista.


Miksi tästä puhun tänään. Siihen on hyvin yksinkertainen syy. Syy nousee päivän evankeliumista: ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa.” Matteuksen evankeliumin luku sisältää useamman tilanteen, jossa fariseukset puuttuvat Jeesuksen tekemisiin. Tämän päivän evankeliumi siis liittyy tällaiseen tilanteeseen. Vastassa on siis joukko ihmisiä, jotka mielestään olivat oikeassa vahvoine näkemyksineen.


Millaista hedelmää kannan? Mitä puheistani seuraa? Mikä on sitä hyvää hedelmää, jota meidän elämämme tulisi tuottaa? Vastaus löytyi niistä kahdesta muusta vuosikerrasta. Kun korvamme alkavat kuulla toisiamme ja alamme nähdä silmillämme elämän todellisuutta – kun rakkaus saa sijaa ja alkaa kuulua puheissa – silloin hedelmä on sellaista, mitä Vapahtajamme meiltä odottaa. Rakkaus parantaa – Jeesus paransi rakkaudella. Hän tekee sitä yhä. Hän rakasti loppuun asti meitä: sinua, minua ja kaikkia muitakin sellaisina kuin olemme. Kun sanat välittävät rakkautta – silloin ollaan hyvällä tiellä.