Kaksi maailmaa

Saarna Marianpäivänä 22.3.2015 Loviisan kirkossa

 

Maria sanoi:
      – Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
      minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
      sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
      Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
      sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
      Hänen nimensä on pyhä,
      polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
      niille, jotka häntä pelkäävät.
      Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
      hän on lyönyt hajalle
      ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
      Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
      ja korottanut alhaiset.
      Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
      mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
      Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
      hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
      Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
      niin kuin hän on isillemme luvannut.

Luuk. 1: 46-55

Rakkaat kristityt!

Lääkäri Luukkaalla oli tarve tutkia, kuinka kaikki oli tapahtunut. Vuosi oli noin kahdeksankymmentä jälkeen Kristuksen syntymän. Luukas kirjoitti yhteenvetoa kaikesta siitä, mihin nuori kristillinen seurakunta uskoi. Hän tutki aiemmin kirjoitettua – niin Vanhaa testamenttia kuin Jeesuksen elinaikana ja sen jälkeen kirjoitettua. Tästä kaikesta hän teki oman yhteenvetonsa. Tämä on hyvä muistaa jälleen tänään, kun pysähdymme Marianpäivän evankeliumin äärelle. Emme ole kuulleet Marian päväkirjamerkintöjä, vaan lääkäri Luukkaan kerrontaa.

Onko sillä jotain merkitystä? No – kyllä vain. Merkitys on siinä, että Luukas uskovana kristittynä kirjoittaa uskon kokemuksesta käsin. Kirjoittaessaan auki menneitä tapahtumia – hän samalla avaa kristittyjen kokemusta elämästä, uskosta ja Jumalasta.

Marianpäivän tekstien äärellä olen jostain syystä miettinyt sitä, kuinka usko tuo tämän maailman keskelle toisen todellisuuden. Se avaa todellisuuden, jossa ulkoinen ja sisäinen maailma näyttäytyvät erilaisina, mutta kuitenkin kiinteästi toisissaan kiinni olevina. Se avaa todellisuuden, jossa jopa aika voi olla hyvin erilainen.

Mutta palaan ensiksi Mariaan.

Maria on kihloissa. Avioliitosta on sovittu. Maria ja Joosef ovat sopineet – tai vanhemmat ovat niin sopineet. Hän elää Nasaretissa – parin sadan hengen pienessä kaupungissa, ehkä me kutsuisimme sitä mieluimmin kyläksi. Todennäköisesti hän elää hyvin köyhässä perheessä. Ikää hänellä on ehkä saman verran kuin meillä rippikoululaisilla – tuskin juuri enempää. Avioliitto solmittiin yleisesti paljon nuorempana kuin nykyisin.

Jumalan suunnitelmiin kuului, että Maria synnyttää pojan ja nyt hän on raskaana. Me voimme vain kuvitella, mitä nuoren naimattoman tytön raskaus sai aikaan pienessä kylässä. Millaisia mietteitä ja puheita mahtoikaan naapurustossa kiertää. Tuskinpa siellä puhuttiin enkeli-ilmestyksistä. Eiköhän ne puheet olleet jotain aivan muuta.

Ulkoinen todellisuus oli tällainen – mutta Marian kokemus oli jotain aivan muuta. Hän tunsi Jumalan antaman kutsumuksen. Sisäinen maailma oli jotain muuta. Nyt olemme jonkin suuren edessä.

Raskaana oleva Maria lähtee Elisabetin luokse, joka hänkin on raskaana. Luukas kertoo, että Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä kuullessaan Marian tervehdyksen ja lapsi hypähti hänen kohdussaan. Elisabet toteaa: ”Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä.”

Ja tähän tilanteeseen Luukas sijoittaa Marian kiitosvirren.

Ihmetys alkaa sillä, että Jumala on katsonut vähäiseen palvelijaan. Tyttö, joka todennäköisesti kotikylässään oli juorujen kohteena toteaa: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.” Uskon todellisuus näyttäytyy aivan toisenlaisena. Ulkoisesti elettiin köyhyydessä ja roomalaisten vallan alla. Ympärillä rakennettiin vieraan vallan varuskuntakaupunkeja – mutta tämän todellisuuden keskelle murtautuu toinen todellisuus, josta Paavali vuosia Luukasta aikaisemmin oli kirjoittanut: ”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi…” Jumalan aika, Jumalan suunnitelmat koskettivat tätä meidän historiaamme. Kaiken ulkoisen keskellä tapahtuu jotain muuta.

Marian ylitysvirressä toistuu tämä vastakkaisuus. Jumala lyö hajalle ylpeät ajatukset. Vallanpitäjät syöstään istuimiltaan ja alhaiset korotetaan. Nälkäiset ruokitaan – rikkaat joutuvat lähtemään tyhjin käsin. Uskon ja Jumalan todellisuudessa osat vaihtuvat.

Kun Luukas kirjoittaa tästä – hän ei kirjoita vain Marian todellisuudesta, vaan kristittyjen todellisuudesta niin omana aikanaan kuin kaikkina aikoina. Me tiedämme sen hyvinkin, että ulkoisesti rikas voi olla sisäisesti hyvin köyhä. Tai tiedämme, että ulkoisesti köyhä voi olla sisäisesti hyvin rikas. Olemme kahden maailman kansalaisia, kahden todellisuuden kansalaisia – enkä nyt puhu mistään sairaasta todellisuuden hajoamisesta. Olen varma, että olet vähintäänkin tavannut ellet itse kokenutkin kuinka  ulkoisen levottomuuden keskellä voidaan kokea sisäistä levollisuutta ja rauhaa.

Ulkoisesti voi olla kiire – mutta sisäisesti vallita lepo.

Ovatko kristityt jonkinlaisia haihattelijoita – jos todellisuuden kokemus voi olla yhtä aikaa kahdenlainen? Ei varmasti. Tämä kokemus sinänsä on aivan tuttu asia mitä erilaisimmista yhteyksistä. Käydessäsi konsertissa, teatterissa, urheilutapahtumassa – sukellat toiseen todellisuuteen, jossa vallitsee aivan omat lakinsa, sääntönsä – kokemus on jotain muuta kuin arkinen ulkoinen todellisuus. Noissakin tilaisuuksissa voimme maistaa jotain, joka on jotain muuta… aivan kuin muistutuksia toisenlaisesta todellisuudesta. Hyvässä näytelmässä aika ja paikka vaihtuvat. Urheilutapahtumat saavat meidät keskelle sankareiden taistoa.

Kristittyinä me elämme jalat maassa – keskellä tätä aikaa. Mutta tiedämme, että toinenkin todellisuus on. On Jumalan todellisuus, jossa aika on toinen. Me elämme kiireen ja elämän monenlaisen katoavaisuuden keskellä. Jumalan aika kuluu hänen suunnitelmiensa mukaan alusta loppuun. Marian elämä osui sen keskeiseen hetkeen. Aika täyttyi – Jumalan oli aika syntyä ihmiseksi. Tästä alkaa joulun odotus – yhdeksän kuukauden kuluttua on aika viettää jouluiloa. Hyvään joulun odotusta ystävät!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *